Kunnes kysymyksiä ei enää ole

Jouset aloittavat kiihkeän ylöspäin nousevat asteikon, basso toistaa kuvion ja kehottaa kiirehtimään ”Eilt, eilt!”. Ihmiset juoksevat Golgatalle katsomaan tapahtuuko se todella: ristiinnaulitaanko mies, joka juuri oli kaduilla juhlittu kuningas, vapahtaja, Messias. Naiset kysyvät hätääntyneinä kiihkon keskellä, että minne Jeesus vietiin, minne pitäisi mennä? Wohin, wohin?

Miesten maailmassa naiset joutuvat kysymään huhujen todenmukaisuuden perään päästäkseen maailmanpolitiikan keskipisteeseen. Naiset eivät etsineet Jeesusta tätä pilkatakseen, vaan jakaakseen omaa suruaan tämän ihanan nuorukaisen käsittämättömän kuoleman edessä.

Johann Sebastian Bach on ajatellut jokaisen nuotin, jokaisen soinnut, kuvion, kulun niin, että tämä Johanneksen evankeliumin mukainen kärsimyskertomus kuuluu todellisina tapahtumina, kaikkine väreineen ja tunteineen.

Kun itse esitin tämän Wohin-kysymyksen Kuopion tuomiokirkossa 5.4.1998 ensimmäistä kertaa, olin lähinnä iloinen siitä, että kyseinen kohta teoksessa meni nopeasti ohi. Ei nimittäin ole ihan helppoa onnistua osumaan oikeisiin kohtiin oikeaan aikaan.

Kun muutin vuosituhannen vaihteessa pääkaupunkiseudulle, huomasin, että eräs kuoro esittäisi jokavuotiseen perinteeseensä kuuluvasti Johannes-passion ja kutsui siihen uusia laulajia. Tarvitsin tuossa kohtaa elämääni Bach-perusturvaa ja liityin reippaasti mukaan.

Olin kuitenkin muutama vuosi aiemmin tehnyt orkesterin- ja kuoronjohdon jatkotutkinnon Sibelius-Akatemiassa nimenomaan Johannes-passiosta ja olin hieman hämmentynyt, miltä tasolta lähdettiin tätä monen vuoden takaista, ”kaikille tuttua” proggista tekemään. Ennen kuin tämä porukka ennätti Wohin-loikkiin asti, olin jo vaihtanut Golgatan kotisohvaan. Tai oikeammin äänitteisiin. Olen monena vuonna laulanut kotona eräänlaisena pitkäperjantain riittinä läpi joko Mozartin Requiemin tai Johannes-passion, kanssaeläjien iloksi.

Kun pääsin vihdoin Kallion Kantaattikuoroon laulamaan Johannes-passiota kaksi vuotta sitten, oli kaikki paikoillaan: musiikin sisäinen rytmi, kaaret ja hengitys, hyvät ja pahat intentiot - sekä ne Wohin-kysymykset

Draama kasvaa osa osalta. Vie hänet pois, weg weg, nakuttaa kansan yhtenäisenä näkemyksenä kreutzigen, ristiinnaulitsemiskehoituksen, viiltäessä jo nuottiriveillä. Jeesuksen jano ristillä kuivaa suuta. Nopat pyörivät kalliolla, kun Jeesuksen viittaa jaetaan. Kuolinhetkellä kallio särkyy, esirippu halkeaa. Kaiken tämän voi kuulla.

Passion loppuun Bach on säveltäyt yhden maailman kauneimmista kehtolauluista: Ruht wohl levittää paratiisin tuoksun kirkkosaliin. Olemme läsnä ja levossa, kunnes viimeinen koraali vakuuttaa: Myös meitä odottaa kaikki ihmeellinen ja ihana. Ilman yhtäkään (Wohin- )kysymystä.

Annmari Salmela
Ykkösaltto Kallion Kantaattikuorossa